Sukupuoliroolit ja transsukupuolisuus henkilökohtaisesti

Eräs alaikäinen tuttavani on alkanut pohtia onko hän transsukupuolinen. Suurinta tuskaa tuntuvat aiheuttavan rinnat, jotka ovat tiellä ja muutenkin inhottavat. Yritin keskustellessa asiasta validoida häntä, että aivan hyvin mahdollista. En silti voinut olla vakuuttamatta hänelle, että on itse asiassa todennäköisempää, että se liittyy vain murrosiän kehon muutoksiin, joissa ruumiinkuva ei vielä seuraa perässä. Tämä siis lukiopsykologian ja aikakauslehtitohtorien kautta omaksuttu näkemys.

Minä joka peräänkuulutan vanhoista sukupuolimalleista luopumista, jäin silti miettimään, että hitto kun olisi hassua, jos kyseinen henkilö ei olisikaan tyttö vaan poika. Roolit ovat niin tuskaisen syvään juurtuneita, että oikein hävettää.

Olen kyllä itsekin joskus leikitellyt ajatuksella, että mitä jos olenkin oikeasti vastakkaista sukupuolta. Pikaisesti tuntuu miellyttävältä, mutta kyseessä on varmaankin vain ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella -syndrooma. Mieluiten yhdistäisin molemmista itseeni sopivimmat kohdat eli olisin itseni olematta ensisijaisesti mies tai nainen.

Minulle on muuten henkilökohtaisesti hyvin tärkeää, että jos joskus hankin lapsia, heidät kasvatetaan niin sukupuolineutraalisti tai ehkä ennemminkin androgyynisti kuin mahdollista. En tosin ole varma tuleeko minusta koskaan vanhempi-rooliin sopivaa henkilöä, sillä vielä nykyään ainakin olen aivan liian ailahtelevainen ja itsekäs.

Mediamaksu

Miksi mediamaksua ei vain voida sisällyttää tuloveroon? Menee yli ymmärrykseni, sillä se tuntuisi kaikkein helpoimmalta, kivuttomimmalta ja reiluimmalta. Mediamaksu on kuitenkin kansalaisilta kerättävää yhteiseen hyvään menevää rahaa ja mielestäni verot ovat myös tätä. Miksi maksun pitää olla talouskohtainen, kun se asettaa ihmiset ihan uudella lailla epäarvoiseen asemaan (porrastettu veroprosentti on jo niin vanha epätasa-arvojuttu, että sitä en tässä yhteydessä ala puimaan), sillä mitä isomman jengin kanssa asut, sitä vähemmän joudut maksamaan. Mielestäni ei minkäänlaista logiikkaa, sillä ei maksun pitäisi mennä töllöttimien määrän mukaan vaan katsojien mukaan. Onhan useimmilla omat tietokoneetkin.

Voisiko joku viisaampi selittää mihin ihmeeseen tämä perustuu? Siihen että halutaan vaalia tv-lupamaksun perinteitä että yksi per kämppä?

Verisukulaisten kannat homouteen

Olen muutamana viime vuonna ollut pikkusisarusteni kanssa hyvin vähän tekemisissä ja kun viimeksi näin 16-vuotiaan sisareni, kysäisin leikkisästi sattuuko hänellä olemaan poika- tai tyttöystävää. Sisko alkoi hihitellä ja teki etusormella "shh!"-eleen. Naurahdin ja kysyin mikä tyypin nimi on, vastauksena sain tytön nimen (väestörekisterikeskuksen mukaan vain 0,015% kyseisesti nimetyistä on ollut miespuolisia).

Aikanaan vanhempieni käsityksiä elämästä selvitellessäni törmäsin mielenkiintoiseen asiaan. Kysyin kummaltakin samat kaksi kysymystä.

- Mitä jos mä kertoisin olevani raskaana?
Äiti: No sitten me selvittäisi siitä, ei sitä nyt tarvitse edes miettiä.
Isä: No se nyt olisi ihan kauheaa, elämäsi olisi ihan pilalla!

- Mitä jos mä kertoisin olevani lesbo?
Äiti: No en mä yhtään osaa sanoa miten mä sellaiseen oikein suhtautuisin, apua...
Isä: No entäs sitten? Ihan sama se nyt on onko sun kiinnostuksesi mies vai nainen.

Olin kyseisen kysymyksen aikoihin muistaakseni 17 tai 18. Äidilleni siis olisi ollut okei, jos olisin raskaana, isälle puolestaan homoseksuaalisuus. Jaksan vieläkin ihmetellä. Myöhemmin tosin kävi ilmi, että äitini oli (ainakin keskustelun aikaan) tajunnut yhden kaverini todellisuudessa olleen ihan oikeasti tyttöystäväni. Tosin seurustellessani ja kertoessani kaverini lesboudesta äitini kyseli, että eikö se ole ihan kauhean vaikeaa olla kaveri kun toinen voi olla kiinnostunut! Tällä logiikallahan ei voisi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereitakaan...

Anti-kultturellit

Suurin osa markkinoiden vapauden kannattajista, joihin olen törmännyt, on tuntunut olevan lähes tai täysin niin sanottua korkeakulttuuria ja kaikkea heidän mielestään "turhia" taiteenaloja vastaan. Vain populaarikulttuuri on merkitsevää, koska sillä tuotetaan rahaa. Esimerkiksi viha-rakkaus-tunteita vuorotellen aiheuttava fi-lib laskee Picasson taulujen tuomisen Ateneumiin ja niiden vakuuttamisen "älyttömyydeksi". Picasso kuitenkin lasketaan 1900-luvun yhdeksi merkittävimmistä taiteilijoista, joihin varmasti jokaisen suomalaisen olisi ihan perussivistyksensä takia kannattava tutustua, näin omasta näkövinkkelistäni. Perus-libertaari tosin toteuttaisi tämän lataamalla nettiin korkearesoluutioisia valokuvia kyseisistä teoksista, sillä tällaiselle henkilölle yksilön oikeuksiin eivät kuulu immateriaaliset oikeudet kuten tekijänoikeudet.

Vaikka olen itse perinteisen "mutta kun asiat vain ovat näin"-perustelun vastustaja, täytyy myöntää, että en oikein osaa perustella kulttuurin tukemisen puolesta. Minulle kulttuuri ja taide vain ovat merkki ja todiste siitä että olemme edenneet ihmisinä johonkin ja olemme jättäneet jotain jälkeemme. Jos ihminen ei olisi alkanut maalailemaan luolien seinille kuvia, ei se olisi oppinut kirjoittamaankaan. Minusta olisi koko historiamme halventamista, jos taidetta ei tuettaisi. Vaikeampi asia onkin päättää mikä lasketaan taiteeksi ja mikä on tukemisen arvoista...

Minä olen

Aloitetaan esittäytymisellä. Olen jo pidempään halunnut jonkinlaista kanavaa, jonka kautta taivastella tai ihastella yhteiskuntaa ja maailman menoa, joten tässä sitä vihdoin ollaan.

Minulle oikeudenmukaisuus on sitä että kaikille annetaan samat mahdollisuudet menestyä - tai olla menestymättä. Minulle tasa-arvoa ei ole se että kaikki jaetaan tasan, vaan se, että ihminen saa sen mukaan mitä tekee saamisen eteen. Minulle vapaus tarkoittaa sekä yksilönvapautta että vapaata markkinataloutta - olen siis selvästi oikeistolainen jos katsotaan kaksiulotteista poliittista karttaa.

Jos valmiita kolmiulotteisen kartan yhteiskunnallisia malleja tarkastellaan, minun mielestäni ideaali olisi minarkismi eli minimivaltio, jonka tehtävänä olisi ainoastaan taata kansalaisten oikeudet. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että valtiollisilla koneistoilla ei ole oikeutta - eikä siten velvollisuuttakaan - estää ihmistä esimerkiksi tekemästä itsemurhaa.

Nykymaailma ei kuitenkaan ole valmis tähän, joten Suomen skaalassa pitäydyn sinivihreänä. Vihreitä kun tuntuu kiinnostavan pelkkä yksilönvapaus ja Kokoomusta puolestaan markkinoiden vapaus. Minipuolueista Liberaalit puolestaan ei ole nykyään enää oleellinen osa Suomen puoluejärjestelmää, ja vaikka se olisikin, ei se edusta mielestäni kuin samaa Vihreiden kanssa - yksilö on se mikä merkitsee, ei yksilöiden muodostamat ryhmittymät.

Tulossa on siis avautumisia esimerkiksi Perussuomalaisista, Kristillisdemareista, vasemmistosta, sosiaalijärjestelmästä, tekopyhyydestä, ahdasmielisyydestä ja monesta muusta!