Anti-kultturellit

Suurin osa markkinoiden vapauden kannattajista, joihin olen törmännyt, on tuntunut olevan lähes tai täysin niin sanottua korkeakulttuuria ja kaikkea heidän mielestään "turhia" taiteenaloja vastaan. Vain populaarikulttuuri on merkitsevää, koska sillä tuotetaan rahaa. Esimerkiksi viha-rakkaus-tunteita vuorotellen aiheuttava fi-lib laskee Picasson taulujen tuomisen Ateneumiin ja niiden vakuuttamisen "älyttömyydeksi". Picasso kuitenkin lasketaan 1900-luvun yhdeksi merkittävimmistä taiteilijoista, joihin varmasti jokaisen suomalaisen olisi ihan perussivistyksensä takia kannattava tutustua, näin omasta näkövinkkelistäni. Perus-libertaari tosin toteuttaisi tämän lataamalla nettiin korkearesoluutioisia valokuvia kyseisistä teoksista, sillä tällaiselle henkilölle yksilön oikeuksiin eivät kuulu immateriaaliset oikeudet kuten tekijänoikeudet.

Vaikka olen itse perinteisen "mutta kun asiat vain ovat näin"-perustelun vastustaja, täytyy myöntää, että en oikein osaa perustella kulttuurin tukemisen puolesta. Minulle kulttuuri ja taide vain ovat merkki ja todiste siitä että olemme edenneet ihmisinä johonkin ja olemme jättäneet jotain jälkeemme. Jos ihminen ei olisi alkanut maalailemaan luolien seinille kuvia, ei se olisi oppinut kirjoittamaankaan. Minusta olisi koko historiamme halventamista, jos taidetta ei tuettaisi. Vaikeampi asia onkin päättää mikä lasketaan taiteeksi ja mikä on tukemisen arvoista...

Minä olen

Aloitetaan esittäytymisellä. Olen jo pidempään halunnut jonkinlaista kanavaa, jonka kautta taivastella tai ihastella yhteiskuntaa ja maailman menoa, joten tässä sitä vihdoin ollaan.

Minulle oikeudenmukaisuus on sitä että kaikille annetaan samat mahdollisuudet menestyä - tai olla menestymättä. Minulle tasa-arvoa ei ole se että kaikki jaetaan tasan, vaan se, että ihminen saa sen mukaan mitä tekee saamisen eteen. Minulle vapaus tarkoittaa sekä yksilönvapautta että vapaata markkinataloutta - olen siis selvästi oikeistolainen jos katsotaan kaksiulotteista poliittista karttaa.

Jos valmiita kolmiulotteisen kartan yhteiskunnallisia malleja tarkastellaan, minun mielestäni ideaali olisi minarkismi eli minimivaltio, jonka tehtävänä olisi ainoastaan taata kansalaisten oikeudet. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että valtiollisilla koneistoilla ei ole oikeutta - eikä siten velvollisuuttakaan - estää ihmistä esimerkiksi tekemästä itsemurhaa.

Nykymaailma ei kuitenkaan ole valmis tähän, joten Suomen skaalassa pitäydyn sinivihreänä. Vihreitä kun tuntuu kiinnostavan pelkkä yksilönvapaus ja Kokoomusta puolestaan markkinoiden vapaus. Minipuolueista Liberaalit puolestaan ei ole nykyään enää oleellinen osa Suomen puoluejärjestelmää, ja vaikka se olisikin, ei se edusta mielestäni kuin samaa Vihreiden kanssa - yksilö on se mikä merkitsee, ei yksilöiden muodostamat ryhmittymät.

Tulossa on siis avautumisia esimerkiksi Perussuomalaisista, Kristillisdemareista, vasemmistosta, sosiaalijärjestelmästä, tekopyhyydestä, ahdasmielisyydestä ja monesta muusta!