Olen muutamana viime vuonna ollut pikkusisarusteni kanssa hyvin vähän tekemisissä ja kun viimeksi näin 16-vuotiaan sisareni, kysäisin leikkisästi sattuuko hänellä olemaan poika- tai tyttöystävää. Sisko alkoi hihitellä ja teki etusormella "shh!"-eleen. Naurahdin ja kysyin mikä tyypin nimi on, vastauksena sain tytön nimen (väestörekisterikeskuksen mukaan vain 0,015% kyseisesti nimetyistä on ollut miespuolisia).
Aikanaan vanhempieni käsityksiä elämästä selvitellessäni törmäsin mielenkiintoiseen asiaan. Kysyin kummaltakin samat kaksi kysymystä.
- Mitä jos mä kertoisin olevani raskaana?
Äiti: No sitten me selvittäisi siitä, ei sitä nyt tarvitse edes miettiä.
Isä: No se nyt olisi ihan kauheaa, elämäsi olisi ihan pilalla!
- Mitä jos mä kertoisin olevani lesbo?
Äiti: No en mä yhtään osaa sanoa miten mä sellaiseen oikein suhtautuisin, apua...
Isä: No entäs sitten? Ihan sama se nyt on onko sun kiinnostuksesi mies vai nainen.
Olin kyseisen kysymyksen aikoihin muistaakseni 17 tai 18. Äidilleni siis olisi ollut okei, jos olisin raskaana, isälle puolestaan homoseksuaalisuus. Jaksan vieläkin ihmetellä. Myöhemmin tosin kävi ilmi, että äitini oli (ainakin keskustelun aikaan) tajunnut yhden kaverini todellisuudessa olleen ihan oikeasti tyttöystäväni. Tosin seurustellessani ja kertoessani kaverini lesboudesta äitini kyseli, että eikö se ole ihan kauhean vaikeaa olla kaveri kun toinen voi olla kiinnostunut! Tällä logiikallahan ei voisi olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereitakaan...
